Eetu on nyt siis toukokuun alusta asti ollut taas meillä kotona. Se on nyt yksin ollessaan ollut meitä kohtaan paljon rauhallisempi kuin viimeksi talvella Lewin kanssa. Kunnon johtohahmo ja laumakaverit taisivat vähän opettaa elämää. Kaverin paikka on kyllä haussa, mutta ehdokkaita ei ole ilmaantunut. Toistaiseksi on hyvä näin, kun vaarana on, että uusi kaveri päätyisi pompoteltavaksi ja Eetu joutuisi stressaamaan roolissa, jonka se osaa ottaa muttei osaa hoitaa.

Tässä on kuvakokoelmaa, kun Eetu pääsi vihdoin isolle laitumelle. Eetu oppi melko nopeasti, että laitsalle mennessä tai sieltä iltaruualle palatessa ei tarvitse päästä syömään joka ruohotupsua, kun parempi palkinto odotti aina määränpäässä. Nyt se kulkee taas narussa aika mukavasti. Tähän saakka Eetu joutui totuttelemaan vihreälle viime kesästä jääneellä postimerkillä.

Kerrankin ei ole aidat heti näköpiirissä joka suunnassa. Riina yritti antaa Eetulle vähän vauhtia laitumelle lähtöön, mutta heti parin raviaskelen jälkeen ruoka vei voiton. Sitten Eetulle tuli varmaan liian vapaa olo, koska heti laskettuaan päänsä ja saadessaan suun täyteen heinää se sinkosi takaisin kohti porttia ja Riinaa. Avoimen paikan kammosta kuitenkin toipui nopeasti, ja Dara oli heti kirmailukaverina.

 

Ei kannata unohtaa, että Riinalta saa porkkanaa. Tarkistettiin heti, että Eetu antaa tarvittaessa kiinni. Sen kanssa ei onneksi ole ollut laitumella ikinä ongelmia.

Niin iso maailma pienelle ponille.

Ohdakkeista oli kiva valita parhaat palat. Kukkasten nuput taisi olla makeita.

Heinää kasvaa joissain kohti reilusti mahaan asti.

Viime syksystä asti on ollut niin hirveää kiirettä, että blogin kirjoittaminen on jäänyt tehtävälistassa aina häntäpäähän ja unohtunut välillä kokonaankin. Tulossa on vielä juttuja Eetun puuhista kevään aikana ratsastuskoululla ja ainakin ekoista estekisoista!

-Elina

Mulla ja Eetulla tosiaan oli ensimmäinen tunti valvovan silmän alla ja kyllä jäi hyvä fiilis. Melkeimpä ensimmäisen kerran mulle tuli sellanen fiilis, että saan oikeesti jotain tolkkua hevoseen ja asiat toimii jo ihan pienen pienillä avuilla. Lisäksi Eetu alkoi ensimmäisiä kertoja hakemaan hiukan muotoa ja nostamaan selkäänsä, eikä tuntunut enään ravurilta joka juoksee pää pystyssä alta pois minkä kerkiää. Vaikka muodon hakeminen oli sen pari-kolme askelta siellä täällä, mutta kuitenkin se fiilis kun tajuu että kyllä se vielä joku päivä jaksaa kantaa itseään pitkään on aivan mahtava.

Meillä siis suurimpina ongelmina Eetun kanssa on ollu sen hirveät menohalut eteenpäin ja pidätteiden läpi puskeminen, oikominen kulmissa sekä sisäpohjetta vasten puskeminen eli melkeinpä aina urallakin se kävelee pää kohti seinää ja pylly uran sisäpuolella. Aloitimme tunnin pitkällä käynti työskentelyllä, jossa aluksi haluttiin Eetu kuuntelemaan mun istuntaa. Eli käynnissä kun lantio heiluu ns. kello 10 ja 2 kohti niin sitä rytmiä joko korostaen ja jalkojen rentouttaminen tai pienentäen ja jalkojen ja vatsalihasten pieni rutistus piti saada Eetu kävelemään reippaammin tai hitaammin. Loppujen lopuksi pystyin menemään aina ratsastuskentän kirjainten väleistä joka toisen reippaasti ja joka toisen hitaasti pelkästään istunnalla, ei pidätteitä eikä pohkeita vaan pelkkä istunta. En olisi ikinä uskonut pystyväni vaikuttamaan Eetuun niin pienellä liikkeellä, ja jo ensimmäisen 10 minuutin aikana olin niin ylpee mun pienestä pojasta. Sitten seuraavana aiheena oli oikomisen korjaaminen ja siihen sain neuvoksi Kyran aakkoset. En ollut koskaan kuullutkaan moisesta, mutta todella hyvä ja monipuolinen harjoite jolla saa myös hevosen rauhoitettua ja kuuntelemaan. Eli perusideana on ratsastaa hevonen käynnissä joka kulmaan ja pysähtyä, jonka jälkeen se käännetään 90 astetta ja jatketaan seuraavaan kulmaan. Todella yksinkertainen, mutta silti niin monipuolinen :D

helmikuun juoksutuksesta:

Sitten oli aika vaihtaa askellajia ja ravissa mentiinkin sitten pääty-ympyrällä, vaikka tosin meidän kuviomme oli opettajan ohjeistuksella loppujen lopuksi neliö, sillä sen avulla Eetulla ei ollut mahdollisuutta alkaa puskemaan pienemmälle ja pienemmälle ympyrälle, koska aina tuli käännös ja suoristus ja taas käännös ja suoristus. Lisäksi käännöksissä sain omaa lantiotani kääntämällä Eetua taipumaan sisäpohkeen ympäri ja hiukan aina laskemaan päätään alemmas.

Laukannostot meillä on todella alkutekijöissä vielä, mutta nekin onnistui suht täsmällisesti jo käynnistä parin yrityksen jälkeen. Vaikka tosin nostot oli sellasia äkkilähtöjä ekan parin askeleen verran jonka jälkeen vauhti rauhottuu, mutta kyllä ne siitä tasaantuu ajan myötä. Lisäksi laukassa Eetu vähän puskee ulospäin ja pari kertaa reagoi ulkopohkeeseen pukittamalla, jotka olikin sit ihan ensimmäiset pukit tältä ponilta :D

Tunti oli siis todellakin tarpeen ja hyödyllinen ja toivottavasti pääsen pian uudestaan, koska nyt iski kunnon motivaatio päälle, että haluaa vain lisää ja lisää tietoa ja taitoa. Yksi tärkeä asia mikä Eetun on myös opittava on, että ulko-ohja ei käännä vaan se on tukena. sillä nykyään aina kun ulko-ohja on tiukalla niin pää kääntyy mielummin sinne suuntaan kuin sisäänpäin.Mutta tosta tunnista opitut asiat varsinkin alkukäyntien osalta tulen varmaankin tekemään nyt joka kerta alkukäynneissä, sillä saan Eetun hyvin hereille ja herkäksi avuille, jonka jälkeen sen kanssa on helpompi ja paljon kivempi työskennellä. Harmi, että mulla ei ollut kuvaajaa mukana enkä tajunnu ottaa goprota mukaan ja asettaa sitä johonkin maneesin penkille tunnin ajaksi. Mutta torstaina oli Elina mukana ja otti hiukan videota itsenäisestä ratsastelusta jossa tein hiukan samoja juttuja kuin tunnilla.

 Ihan ei vielä videoiden muokkaus tuolla gopron sovelluksella luonnistu enkä löytänyt että miten saisin yli minuutin videoita tehtyä. Mutta tuossa pieni kooste torstain ratsastelusta.

https://www.youtube.com/watch?v=tGThW6hBIa4

-Riina

Ensimmäisen kuukauden jälkeen kaikki vaikuttaa todella hyvältä Eetun uudessa majapaikassa. Kolmisen viikkoa Eetulla menikin sopeutuessa.

Eetun matka meni vähän rymistellen, kun oli kelirikkoa puolet matkasta.

Eetu vietiin pihattoon tallin läpi, ja sitten Riina kiersi Eetun kanssa pihaton tarha-alueen, kun lauma oli suljettu pihaton laitumen puolelle.

Koko lauma ympäröi Eetun heti, kun portti saatiin perässä kiinni. Pikaisen haistelun jälkeen alkoi hippajuoksu.

Ensin Eetu juoksi muita karkuun.

Ja sitten Eetu juoksi muiden perässä.

Toinen varsoista oli erityisen kiinnostunut Eetusta. Jo kerran aiemmin se oli käynyt yksikseen Eetun lähellä, mutta mammatammat tulivat komentamaan sen pois. Nyt Eetun piehtaroidessa se näki toisen mahdollisuutensa tulleen.

 

Eetun ravistaessa varsa säikähti pois ja palasi pukkilaukkaa lauman luo.

Ensimmäiset heinät jaettiin kaikille laitumen puolelle. Eetu sai oman kasansa viimeisenä, kun muut valtasivat vuoroillaan omansa. Iltapäivällä päivän toiset heinät jakautuivatkin jo eri järjestyksessä, kun Eetu tunkeutui ensimmäiselle kasalle jo ennen johtajatammaa...

Vasta illemmalla avattiin portti muualle tarhaan ja pihattoon. Tarhat olivat pari päivää todella liukkaat, joten laitumen puoli pidettiin auki useamman päivän.

Eetu loppujen lopuksi rauhoittui porukkaan ilman sen isompaa härdelliä, mutta... Lauma tuntui pian jakautuneen johtajatamman ja Eetun porukoihin, ja Eetu hallitsi heinäkasoilla kaikkia. Lauman tuntiponeja Eetu yritti paimentaa takaisin, kun tuntilaiset tulivat hakemaan niitä talliin. Kuulemma Eetu ei myöskään päästänyt tammoja sisälle öisin. Koska Eetu ei tykännyt nukkua sisällä, eivät nukkuneet tammatkaan - ensimmäistä kertaa ikinä. Eetu ei ilmeisesti halunnut päästää niitä näkyvistään, joten kaikki paimennettiin aina pihalle.. Viikossa tammoille vielä tuli kiima, eikä Eetu enää tajunnut olevansa ruuna, joten sovittiin sen siirrosta toiseen laumaan. Välissä Eetu oli yhden yön erikseen pikkutarhassa, että siirto uuteen laumaan saatiin tehtyä valoisaan aikaan.

Ruunalauman pomo, vähän Eetua pienempi poni, osasi laittaa Eetunkin ruotuun. Pari kertaa Eetu kävi ottamassa selkäänsä ennen kuin uskoi, että toinen on oikeasti sinnikkäämäpi. Toinen sitten paimensi Eetua pitkin tarhan sivua parinakin päivänä ja lopulta Eetu oppi kysymään, saako tulla. Nyt Eetu komentaa heinillä tarvittaessa jo kaikkia muita paitsi "isoa pomoa".

Muutaman päivän Eetu joutui edelleen viettämään pikkutarhassa yksin, koska uudet tammat aidan toisella puolella houkuttelivat sen aidoista läpi pariinkin kertaan. Tammojen tarhausaikaan Eetu siirrettiin sivummalle pikkutarhaan, kunnes saimme laitettua pari kerrosta sähkölankaa lisää. - Silti Eetu ryömi aitojen ali uuden lempparitammansa luo, joten laitettiin kolmas kerros lankaa ja Eetun riimuun rautalangasta "ukkosenjohtimia". Vasta sitten ja liinassa pidettynä se malttoi pysähtyä aidalle toteamaan, ettei uusista langoista enää päässytkään läpi.

Nykyään Eetu hengailee usein tammojen aidan vieressä, kun muut ruunat viedään iltapäivisin sisälle odottamaan tunteja. Eetulla on nykyisessä laumassa myös ainakin yksi riekkumiskaveri, jonka kanssa saa loimet hajalle, jos ei muuta.

-Elina

Vielä koottuja tarinoita tammikuulta. :)

Yhtenä iltana Eetu jätti iltaruuan kesken, kun kuuli jo kaukaa tulevan auran. Se säntäsi tarhan nurkkaan höristelemään korviaan ja odottamaan. Auratraktorin tullessa Eetu veti ilopukkilaukkaa sen mukana ja lumen pöllytessä. Lewikin intoutui mukaan, kun sai juuri ämpärin tyhjäksi.

Tässä kuvassa Eetu kuuntelee, kun oman porukan auto oli tulossa kohta näkösälle.

Kuvakaappauksia videoilta, kun Eetu riehuu pallon kanssa ja kun hepat on köydenvetoa kiinnitysketjulla boksin ovensuussa.

 

 

Hepoilla kävi "hammashoitaja", ja Lewi sai myös rokotuksen. Eetu meinasi rauhoitettunakin rynniä ihmisestä läpi ja boksista ulos hoitovuoron vaihtuessa. Se ei todellakaan ole joutunut olemaan paljoa sisällä elämänsä aikana ja se on nopeasti sitä mieltä, ettei tarvitsisi ollenkaan. Lewin yksi alaposkihammas oli lohjennut, joten nyt on klinikkareissu edessä kuvauksineen ja todennäköisesti hampaan poisto.

Kuvassa uniset pojat. Taas on videoitukin todistusaineistoa, miten Lewi kuorsasi :D ...Ja vartin sisään Lewi oli tunkemassa itseään lankojen ali ja lankun läpi heinille, jotka olin aidannut piiloon, koska ei saisi syödä lähemmäs kahteen tuntiin - ennen kuin on kunnolla herännyt.

Äiti ja Riina peltoratsastuksella.

 

Lewi tykkää boksista. Se on heti piehtaroimassa, kun laitetaan uusia pahnoja tai kun pahnat haravoidaan taas kasaan keskelle.

-Elina

Heipat Luuluulle. Halinallemöhkäle lähti takaisin kotiinsa tammikuun lopussa, ja Eetu vietiin heti seuraavana päivänä kokeilemaan elämää ratsastuskouluympäristössä. Edellisen postauksen kuvat ilta-auringosta olivat Lewin viimeistä iltaa meillä.

Muuton valmistelua. Taulu Eetun varustekaapin oveen, kun pihattolaisilla ei ole omaa karsinan ovea :)

Eetun paluu kotiin on varmaankin huhtikuun lopulla.

-Elina