Jokunen viikko sitten Eetulla oli sovitettavana 16-tuumainen 30-levyinen Pinto. Ajattelimme, että Eetu on niin hontelo, että joutuisi etsimään vielä kapeampaa satulaa. Eetulle on kuitenkin näköjään tulossa tukeva suomenhevosen selkä, joten satula olikin turhan kapea ja valui liian taakse. Muuten Pinto oli näppärän tuntuinen ja ihanan kevyt. Nyt Eetulle löytyi 16-tuumainen Wintec 500 ponimallin satula, joka mustalla kaarella istuu hyvin. 16-tuumainen on ainakin toistaiseksi sopivan pituinen, kun Eetun selkä on niin lyhyt. Riina mahtuu kuitenkin istumaan siinä tarpeeksi hyvin. Jos Eetu vielä kasvaisi niin paljon, että itsekin viitsisin istua selässä hetkeä pidempään, niin tulisi varmaan selkäänkin samalla kasvamisella lisää pituutta mukavampaa 17-tuumaista varten.

Kuolain saatiin myös. 11,5-senttinen suora omenakuolain sopii Eetun suuhun hyvin. Eetu on jo kuin vanha tekijä suitsitettaessa, kun suuhun menee ihan itsestäänkin kaikki mahdollinen takinhihasta riimunnarun ketjuun...

Tänään Eetu harjoitteli jo vetämistä. Ensin mentiin pitkä lenkki ohjasajoa, kun ruunauksen jäljiltä on ilmestynyt turvotusta, ja sitten otettiin ohjat pois ja kierrettiin muutama kierros pellolla traktorin sisärengasta vetäen. Ohjasajossa Eetu alkoi jo vähän ymmärtää ohjauksen päälle. Renkaan kanssa Eetu on kerran tehnyt tuttavuutta siten, ettei enää yrittänyt potkia rengasta, kun sitä työnnettiin vieressä ja takana. Aisat roikkuivat valjaiden päällä narun varassa, jotta oli nopea saada ne irti. Sen yhden kerran, kun Eetu vähän riehaantui, kumpikaan ei kuitenkaan yltänyt niitä pudottamaan. Ensi kerralla sitten vaan kunnolla kiinni ja kyytiin istumaan, vaimitensenytoli...

Viime viikonloppuna ratsasteltiin. Eetu on ilmeisesti päättänyt, että häntäremmin laittaminen on maailman inhottavin asia. Häntää saa harjata ja hännäntyveä rapsuttaessa Eetu tekee tilaakin nostamalla häntää, mutta remmin kanssa alkaa steppailu. Mahavyön kiristys satulalla ja valjailla onnistuukin jo aika hyvin paikoillaan seisten, kun on muistettu herkuttaa samalla. Riina selässä käveltiin yhteensä ehkä sata metriä, ja selkäännousua tehtiin pariin kertaan. Eetu seisoo hienosti paikallaan, mutta kävellessä purkaa inhotustaan taluttajaan. Kun saadaan vähän lisää tuntumaa ohjiin, niin voisi mennä ilman taluttajaakin, mutta pukkipotkuja odotellessa olisi hyvä päästä aidatulle alueelle sitä kokeilemaan..

Vähän ihmetytti, miten turvotus tulee vasta kahden viikon päästä ruunauksesta, kun tähän asti kaikki on ollut täysin kunnossa. Tulipa mitattua kuumekin ja selvitettyä resepti sen onnistumiseen, kun Eetu kuitenkin on varuillaan häntäpuolensa kanssa. Toipilaspäivinä on käyty kävelyillä vaihtelevat varusteet päällä ja on menty juostenkin, mitä taluttaja jaksaa. Nyt yritetään saada turvotus laskemaan vähän pitemmillä lenkeillä. Ratsastaen kuitenkin mennään lyhyitä pätkiä vielä pitkään ennen kuin Eetu alkaa ylipäätään olla siinä kunnossa, että jaksaa kantaa enemmänkin.

-Elina