Eläinlääkäri kävi katsomassa Eetun hampaat ja rokottamassa molemmat hepat. Käynti oli sovittu harmillisen sopivasti, kun edellisenä iltana Lewi astui kallionkoloon ja väänsi etujalkaansa kantarellireissulla.

Lewi pääsi talutuksessa mukaan hakemaan kantarelleja, jotka olin huomannut hetkeä aiemmin polun varrella Eetulla ratsastaessa. Äiti ja Aida-koira lähtivät mukaan. Luultavasti hirvikärpäset saivat Lewin kuitenkin hieman levottomaksi, joten äiti lähti sen kanssa kotiin päin, kun meinasin kiertää loputkin paikat Aidan kanssa. Kannoin Aidaa aluksi, ettei se lähtisi suoraan äitin mukaan. Jo ennen seuraavaa kantarellipaikkaa kuulin äitin huutavan ja laskin koiran sylistä ja lähdin juoksemaan takaisin miettien, mitä pahempaa oli tapahtunut kuin Lewin karkaaminen ja juokseminen edeltä kotiin.

Lewi oli astunut etujalallaan (ve) suoraan kallion tai ison kiven halkeamaan. Se oli yrittänyt repiä jalkaa pois ja kaatui kyljelleen sitä vetäessään. Kaatuessa jalka irtosi kolosta, eikä isompia vaurioita näkynyt. Kotiin oli kolmisensataa metriä. Metsäpolulla Lewi käveli normaalisti, vaikkakin hyvin rauhallisesti ja tutkaili maata vähän varuillaan. Tielle päästyä isossa alamäessä Lewi alkoi hidastelemaan ja osoitti, että jossain tuntuu. Naapuria moikatessa Lewi sai hetken syödä tien varressa, ja liikkeelle lähtiessä kävely näytti selvästi kipeältä. Siitä ei kuitenkaan osannut sanoa, missä kohtaa kipu on. Lewi varasi jalalle painoa normaalisti, mutta jalan nostaminen oli kivuliasta eikä Lewi halunnut taivuttaa polvea astuessaan. Kotona tervalaastaroin naarmut toisen jalan polvesta ja kipeän jalan ruununrajasta ja kyynärvarresta sekä yritin etsiä kosketusarkoja kohtia seuraamalla, milloin "purkka pysähtyy" Lewin jauhaessa heiniä. Enimmäkseen se vain nautti hieronnasta... Varmuuden vuoksi laitettiin linimenttiä jalkaan vuohisesta polveen. Kerran Lewi säntäsi ohitseni boksista, kun Eetu riekkui tarhassa Riinan auton perään, joten ainakin jalalla pystyi tarvittaessa ravatakin. Sitten Lewi sai olla yön boksissa, missä heinät ja vedet oli lähellä.

Aamulla juurikin ruununrajan yläpuolella oli hieman turvotusta ja lämpöä. Selkä oli arka, kun Lewi joutui koko yön jännittämään lihaksia ihan erilailla kuin normaalisti. Kääntyminen, jalan nostaminen maasta ja polven koukistaminen oli Lewille vaikeaa. Lääkäri tutki jalan, eikä jännevauriota tuntunut. - Kylmäystä, kipulääke, tukipinteli ja kaksi viikkoa lepoa, jonka jälkeen ultra, jos vielä oireilee, olivat hoito-ohjeet. Kylmä-koho-kompressio- ohjeesta joutuu hevosten tapauksessa usein jättämään kohoasennon väliin... ;)

Ell-käynnin jälkeen oli Eetun vuoro olla uninen - päätä piti kenottaa reilusti yhteen suuntaan, että pystyi kunnolla lepuuttaa toista puolta.

Lewi oli pitkän aamun boksissa, kun Eetu jätettiin pienelle puolelle heräämään hammashoidon rauhoituksestaan. Sitten Lewi jäi pikkupuolelle turvaan Eetun pomottelulta. Heti toisena päivänä turvotus oli laskenut kokonaan ja polvi koukistui jo sujuvammin. Kolmantena päivänä kävely oli normaalia ja jätettiin kipulääke jo pois. Sinä aamuna Lewistä näki, että se oli käynyt makuulla boksissa. Neljäntenä päivänä Lewi näytti jo kyllästyvän pikkutarhaan, joten viidentenä aamuna otin välilangan pois. - Lewi meni heti etsimään piehtarointipaikkaa pidemmältä tarhasta. Eetu antoi hyvin Lewin olla ja kulkea omaan tahtiin, vaikka sillekin tuli rokotuksen jälkeen lepopäiviä ja energiaa kertyy nopeasti riittämiin. Muutaman päivän päästä tasaisella juoksuttaessa Riina arveli näkevänsä vasemman puolen askeleessa aavistuksen lyhemmän työnnön, mutta nyt lähennellään jo kolmatta viikkoa tapahtuneesta ja Lewi kulkee normaalisti.

-Elina