Eevertti pääsi viimein eilen kotipihaan ja omaan pihattotarhaansa. Lainakarsinan kuivikkeet karistettiin jaloista parahiksi ennen pimeää, niin uuden paikan ehti käydä läpi valoisaan aikaan. Viimeisiä ruuveja ruuvailtiin vielä, kun hepo pääsi tarhaan, joten nurkat kierrettiin ensin talutuksessa. Pientä ja isompaakin säätöä tiluksissa vielä on, joten "Eetu" tulee tottumaan vasaran paukkeeseen, ruuvinvääntimen surinaan ja moottorisahan ääneen. Viimeistäkin tuli tänään jo testattua, ja todettiin, ettei ole tarvetta lähteä siksi hetkeksi lenkille... Yövalona on jouluvalot, kun sähkötyötkin jatkuvat vielä. Otsalamppua käyttävä ihminen aiheutti ihmetystä: työkaluja kantavaa ja valopäistä kulkijaa piti höristen vaatia tunnistautumaan. Kotipihan koirien kanssa tehtiin myös korvat hörössä tuttavuutta.

Kaikkeen jännään on alusta alkaen tutustuttu rauhassa. Eevertti on tuumaileva tyyppi. Moni asia pelottaa ja on samalla kiinnostava. Silloin olemme ottaneet aikaa pysähtymiseen, haistelemiseen ja tutkailuun kunnes voi taas edetä. Parkeeratut traktori ja peräkärry voidaan mennä vaikka välistä, ja traktori hakettimineen ei haittaa tarhan ulkopuolella yhtään - muuta kuin näkyvyyttä :D Heinäpaalit tai liikkuva turvesäkki voivat aiheuttaa pakoloikan, mutta uusintakierroksella niitä haistellaan uteliaana.

-Elina