Meidän Eevertti on meidän oma! Pelkkien kesäasukkien aika on ohi, ja nyt me (16- ja 22-vuotiaat siskokset) olemme ympärivuotisia hevosenomistajia. Eevertti-Mortti-Vertti on kaksivuotias sh/lv-oripoika, joka tarhassa kasvaneena ja täysin käsittelemättömänä hevosenalkuna suhtautuu ihmisiin ja ympäristöönsä hyvin mutkattomasti. Jos hamuamalla ei saa porkkanaa mutta kiltisti odottamalla saa, niin sitten käydään nuuhkimassa ja jäädään odottamaan. Hevosen välittömyys näkyi myös, kun ostopäivänä laitettiin ensimmäistä kertaa ikinä riimu päähän ilman ongelmia ja narussa kulkeminen sujui saman tien. Kun kuitenkin samalle päivälle osui ensimmäinen riimutus, ensimmäiset talutukset ja ensimmäinen kuljetus, otettiin varokeinoksi rauhoittaminen kuljetuksen ajaksi. Herralla ei ollut mitään kielen alle laitettavaa rauhoitetta vastaan ja otti ruiskun itse suuhunsa. Puripahan vaan ruiskun lopulta poikki kiitokseksi. Omasta tutusta tarhasta poistuminen oli erityisen jännää; liekö Eevertti vieroituksen jälkeisen elämänsä aikana poistunut kyseisestä tarhasta kertaakaan. Kuljetusautoon käveltiin mukisematta, ja rauhoitettua torkkumista oli hyvä jatkaa autoreissulla. Ulkohevoseksi Eevertti sopeutui mainiosti karsinaelämään omaa pihattoa odotellessa.

Ensimmäisenä päivänä meidän kanssa Eevertille tuli tutuksi, miten hyvä juttu kaksijalkaisten rapsutuspalvelu on. Vielä vältettiin koskemasta jalkoihin ja vatsan alle, ettei turhaan jouduttaisi törmäyskurssille. Toisena päivänä pesu noudatti samoja rajoja, mutta edes selkään heitetyt huuhteluvedet eivät saaneet heppaa hätkähtämään. Kokovartalorapsutus ja jouhien selvittäminen tuli kuvioihin kolmantena päivänä. Ensimmäisestä illasta asti narussa kulkeminen on edelleen ollut mallikasta. Tälle rohkelikolle ominaiseen tapaan ei loimituskaan tuottanut ihmettelyä suurempaa reaktiota, kun eivät ihmisetkään heti tajunneet ajatella, että loimi heitettiin selkään ensimmäistä kertaa. Vasta jälkijunassa sitten koitettiin hieman näplätä sitä omituisuutta hampailla. Rokottaminen ei tuntunut missään ja matolääke upposi kuin hullu puuroonsa. Neljäntenä päivänä harjoiteltiin kiinniantoa, kun edellisen yön oli saanut viettää ilman riimua. Riimu laitettiin edestakaisin muutamaan kertaan aamun aikana ilman ongelmia. Aloitettiin myös etujalkojen nostamisen harjoittelu.

Ruunaus on edessä, kunhan päästään ensi vuoden puolelle ja varmistetaan, että käytöstavat riittävät klinikkareissuun. Ruunausta ei kiirehditä, sillä orina kasvu pääsisi vielä paremmin vauhtiin. Ori kun on, ei Verttiä ole päästetty muiden hevosten kanssa tekemisiin. Meilläkin ensin kokeillaan yksin asustamista ja toivotaan, että heppa viihtyy.

Tässä hakureissulta molempien ensikuvat Eevertin kanssa :)

-Elina & Riina