Eetu hoiti homman jälleen mallikkaasti, vaikka alkuillasta paukut ja valot saivat vähän säpsähtelemään. Illan lähimmät raketit ammuttiin vajaan 100 metrin päästä. Ensimmäisestä lähempänä ammutusta raketista suhina säikäytti Eetun varuilleen, ja paukusta heppa pinkaisi pari askelta laukkaa. Eetu rauhoittui kuitenkin aina nopeasti ja palasi heinille. Leipäpussilla harhauttamalla sai raketit unohtumaan kokonaan. Valoisammassa välähdykset eivät näy niin kirkkaina, joten loppuillaksi laitettiin työvalo tallin katolle ja radiosta tasaista taustamelua, niin me pääsimme vielä hetkeksi sisälle h-hetkeä odottelemaan.

Puoli kahteentoista mennessä Eetu oli jo paukkuvarma polle. Keskiyölläkin leipien tuoksu kiinnosti enemmän kuin mitkään raketit, vaikka ympärillä paukkui joka suunnasta. Vierestä starttaava mönkijä sai eniten liikettä aikaan, ja paukuttelemasta palaavat ihmiset olivat Eetun mielestä aika kummajaisia, kunnes äänistä erottui tuttuja. Ruutisavu tuli tuulen mukana suoraan tarhalle. Haju ei mitenkään ihmetyttänyt Eetua, mutta savu aiheutti pientä köhää. Lähimmät paukut oli ammuttu vuoden vaihtuessa, joten loppuyöksi otettiin lisävalo ja radio pois yöunia häiritsemästä.

Leipäpussi Riinan jaloissa oli tyhjänäkin kiinnostavampi kuin takana paukkuva sarjatuli.

Hyvää uutta vuotta!

-Elina