Lumien sulettua tienpinta oli kuin hiekkapaperia Eetun kavioille. Pidettiin pari kevyttä päivää kengitystä odotellessa, ja muutaman kerran kokeiltiin kavioiden koputtelua vasaralla, mihin Eetulla ei ollut mitään reaktiota. Tänään kengitettäessä Eetu osasi keskittyä olennaiseen, eli heinä-ämpäriin nenänsä edessä, ja kengittäjä sai tehdä työtänsä rauhassa. Takajalkojen kohdalla tasapainoa piti auttaa nojaamalla samoin kuin aiemmin vuoltaessakin. Pakkohan ekalla kerralla oli kuitenkin jotain koheltaa ja vähän kokeilla, onko ihan pakko olla nätisti, joten kerran meni kengittäjän työkalut nurin. Sitten keräiltiin nauloja maasta.. Nyt on hienot kengät jaloissa ja taas pääsee porhaltamaan teitä pitkin.

-Elina