Kaksi päivää sitten Eetun kaveriksi saapui 14-vuotias amerikkalainen lämminveriruuna, Lewis.

Nelisen viikkoa ajettiin pitkin eteläistä Suomea katsomassa kaveriehdokkaita, ja välillä meinasi mennä sekaisin, etsitäänkö Eetulle opettaja-kaveria vai meille toista omaa projektia. Sähköpostia ja puheluita kertyi aika huimasti, ja kuuden vierailun jälkeen todettiin, että on aika pistää etsintä poikki ja toivottaa uusi tulokas tervetulleeksi.

Lewis on aikoinaan juossut kymmenkunta ravilähtöä, mutta on ollut täysin ratsuna viimeiset 7 vuotta. Meillä kokeillaan taas kärryttelyäkin, kunhan testataan, meneekö Lewikselle Eetun valjaat vai etsitäänkö sille ihan omat.

Lewis haettiin perjantai-iltana, ja reissulaiset olivat perillä vasta iltayhdeksän jälkeen. Riina kävi taluttelemassa matkalaista, joka sai siten vähän verrytellä jalkojaan pitkän matkan jälkeen.

Ensimmäisen yön Lewis vietti heti boksissa, joten hevoset pääsivät ottamaan toisiinsa tuntumaa vasta aamulla. Lewis tuntui viihtyvän hyvin yönsä ison heinäkasan kanssa ja aamulla se oli uteliaana kurkkimassa, mihin oli tullut. Eetun kanssa tutustuminen alkoi aidan välistä haistellen. Eetu ei enää ollut niin innokas kiljuja kuin tammikuussa uusiin kavereihin tutustuessa, mutta aikaisessa lauantaiaamussa kaikui kyllä molempien äänet ihan hyvin. Pian Eetu olisi jo halunnut päästä leikkimäänkin eikä meinannut jättää Lewiksen kintereitä rauhaan ollenkaan.

Myöhemmin aamupäivällä kävimme Lewiksen kanssa lyhyellä kävelyllä naapurustossa ja vähän tutustumassa, mitä metsiköiden takaa löytyy. Kävelyltä palatessa Eetu laitettiin pienelle puolelle ja Lewis pääsi tutkimaan  tarhan isoa puolta.

Risukasasta löytyi ensimmäiseksi mukaan ihan oma kuusenoksa, joka kuitekin unohtui pian matkan varrelle. Tietenkin uudesta tarhasta piti ottaa tyypit ja vähän hurjastella menemään sekä testata parhaat piehtarointipaikat. Heinät jaettiin tarhojen yhteiseen nurkkaan, ja hevoset söivät omilla puolillaan samasta kasasta melko tyytyväisinä.

Jo iltapäivällä päästettiin kaksikko samalle puolelle. Lewis oli kulkenut tarhoihin aina ulkokautta, eikä se meinannut uskaltaa kulkea isolle puolelle, kun pikkutarhan takaportti avattiin. Se jopa seurasi minua kerran toiselle puolelle ja juoksi parin metrin päästä takaisin pikkutarhaan. Leivän perässä Lewis uskaltautui pidemmälle, ja leipäkin sitten unohtui, kun se huomasi, mihin oli tullut ja missä Eetu oli.

"Pikkukiusa-Eetu" kaivoi verta nenästään ja oli kiinni Lewiksen jaloissa aina uudestaan. Lewis oli oikea herrasmies ja tähtäsi potkut reilusti sivuun aina, kun halusi kovemmin huomauttaa, että nyt riittäisi jo.

Jokusen kerran Eetu kuitenkin sai mitä halusi, kun sai Lewiksen kääntymään kohti. Siitä sai aikaiseksi jo vähän painiakin.

Heti alkuleikkien jälkeen Eetukin sai käydä samoilla heinillä. Sunnuntaina Lewis oli vähän tarkempi ja ajoi Eetun useimmiten pois, joten ripoteltiin heiniä myös puihin ympäri tarhaa. Vähän vaikutti kuitenkin siltä, ettei Eetua ehkä niin kiinnostaneetkaan heinät, vaan se olisi vain halunnut päästä härnäämään toista.

Lewis oli varmuuden vuoksi toisenkin yön sisällä. Lisäksi kylmänä yönä oli takit päällä, joten hoitajat pääsivät helpolla, kun ei sitten ainakaan tarvinnut paikkailla repeämiä loimista :)

Sunnuntaiaamuna lähdettiin ratsastamaan. Lewikselle laitettiin kokeeksi takasiin suojat, vaikka ennestään takasuojia ei ole paljon käytetty. Ainakaan hivutussuojien kanssa ei nyt ollut mitään ongelmia. Vähän Lewistä alkoi jo odotellessa pitkästyttämään, kun Eetun bootsien laittoon meni hetki kauemmin.

Rauhallisella tunnin reissulla käytiin taas yhdellä uudella hiekkatiellä. Alkumatkasta Eetu meni edellä ja molemmilla oli reipas tahti päällä. Matkalla sitten vaihdettiin paikkoja useampaankin kertaan. Autoja ei nyt tullut vastaan, mutta pihoissa tehtiin paljon kaikenlaisia ulkotöitä. Molempien piti vähän hätkähtää klapikoneen(?) käynnistystä ja hökkelimökki ihan tien laidassa oli kivempi ohittaa keskellä tietä. Hepat toimi kaikkiaan oikein mukavasti. Yhdellä ravipätkällä Lewiksestä löytyi ravurin todella pompottava keskivauhtinen ravi ja Eetu tuli laukkaa perässä. Metsätien iso mäki tultiin kotiin päin ihan kiitolaukkaa. Eetu osasi kuulemma hyvin tulla omaa vauhtia perässä. Aurinko paistoi vielä aamupäivällä, joten pikkuhiet sai kuivatella loppuun ilman takkia.

Eetu vetelee riehuessaan sellaista pukkilaukkaa, että taakse potkiessaan se oli onnistunut tekemään vekin Lewiksen lapaan. Pieni reikä on putsattu ja tervalaastaroitu. Purkkeja sai suihkutella ihan rauhassa, kun suhisteli itse samalla kovempaa kuin pullo :)

Illalla vietiin hepat uudelle "laitumelle". Eetullekin uusi alue saatiin aidattua vasta lauantaina, joten molemmat olivat tohkeissaan uudesta paikasta. Eetun ensimmäinen ajatus noin 100x30-metrisestä alueesta taisi olla sen suuntainen, että "aitaa jatkuu tonne asti, joten tässä on baana auki." Eetu siis täysin ummikkona lähti painelemaan täyttä laukkaa laitumen takareunaa toiseen päähän. Lewikselle jäi mahdollisuudeksi vain seurata perässä. Hepat painelivat muutaman kerran laitumen päästä päähän puita ja pajukoita väistellen. Vähitellen vauhti hiljeni, ja puolisen tuntia hepat saivat viettää pajuja syöden ja vihreitä korsia etsien.

Tässä linkki hevosten kuurupiiloiluun laitumella: (tulee myöhemmin.)

Loppuillaksi laitettiin takit päälle, että hepat ehti kuivumaan ennen yötä ja yöksi sai vielä laittaa kuivan takin kuivalle hevoselle. Niin sateinen ja kolea yö on tulossa, että Lewis saa olla/joutuu olemaan edelleen yön sisällä.

-Elina