Lewiksellä meni lauantain iltaruuasta ruokatorvi tukkoon. Ruoka oli laitettu turpoamaan useampi tunti aiemmin niinkuin yleensäkin eikä hepoilla ollut kiirettä syödä tai kinaa ruuasta normaalia enempää. Alkusähellyksen jälkeen Eetu oli jopa nurkan takana syömässä eikä ollut edes käynyt Lewin ämpärillä. Iltaruuasta osan syötyään Lewi kävi luonani, kun olin asentamassa verkkoa heinien päälle (ettei Eetu enää pääsisi heittelemään niitä heinälästä yli laitojen...). Hetken päästä huomasin, että Lewis nieleskeli ilmaa ja päästi ynähdyksiä. Seuraavaksi se kakoi kuin yrittäisi oksentaa.

Soitin eläinlääkärille juuri ennen puolta yhdeksää, pari minuuttia oireiden alkamisesta. Ell pääsisi käymään vasta parin tunnin kuluttua ja soittaisi, kun pääsee edellisestä paikasta. Ell:in ohjeen mukaan hieroin kaulaa ja pidin Lewin pään alhaalla. Noin klo 21 lämpö oli 38,1 C, eli korkea mutta vielä normaali. Tuskanhiki oli tullut pintaan hetkeä aiemmin. Soitimme myös Hyvinkään klinikalle, mutta totesimme, että Lewin pakkaaminen ja matka kestäisivät yhtä kauan kuin odottaminen kotona - ja matka hevosautossa olisi hankala, koska pää pitäisi voida pitää alhaalla.

Puolitoista tuntia Lewi nieleskeli jatkuvasti ja välillä kakoi kouristaen. Ruokalimaa tuli kakoessa suusta ja nenän kautta muutamaan kertaan. Pari kertaa kakomisen jälkeen Lewi hieman piristyi, mutta oli kuitenkin koko ajan sairaan oloinen. Hieman mittakaavaa ja perspektiiviä sai siitä, kun Hyvinkään puhelussa ilmeni, että klinikalle tuodaan jopa 12 tuntia tukoksesta kärsineitä - siinä vaiheessa huokaisin hieman helpotuksesta, vaikka Lewin kunto ei siitä tiedosta yhtään parantunutkaan.

22 aikaan Lewis rentoutui, röyhtäili ja kaasutteli ison osan nielemästään ilmasta ulos ja ravisteli kunnolla sen merkiksi, että tilanne oli ohi. Siivottiin ell:in soittoa odotellessa suurimmat heinänjämät ja Lewin 1,5 tunnin aikana tekemät kolme läjää boksista. Riina oli sadepäiväksi laittanut heinää myös sisälle, joten haravoitavaa riitti. Hetkeä myöhemmin mitattu lämpö oli 37,6 C. Sitten istuskeltiin boksin ovella ja Lewi nuokkui unisena tunnin verran.

Soitin ell:ille juuri ennen 23:a - hän oli kirjoittanut numeroni väärin eikä ollut saanut ilmoitettua päässeensä edellisestä paikasta. Uusi asiakas oli jo tulossa klinikalle, joten käynti sovittiin seuraavaksi aamuksi, kun Lewi vaikutti jo normaalilta, vaikkakin uniselta, eikä letkutusta tarvinnut tehdä. Ell:in mukaan pieniä määriä sai alkaa syöttää heti yölläkin, vaikka Hyvinkäältä annettiin syöntikielto. Päätin katsoa, miten Lewi suhtautuu, jos sille tarjoaa heinää.. Mahalaukulle ja mahahappojen takia on kuitenkin parempi, jos hevonen saa jotain syödäkseen.

Vartin yli 23 annoin Lewille kädestä kourallisen heiniä ja se joi pari litraa laimeaa melassivettä. Aluksi heinä ei suoraan ämpäristä kelvannut. Toisen kourallisen jälkeen se yritti leikkiä melassivesiämpärillä ja lähti sitten pois boksista etsimään lisää heinää. Lewi jätettiin tarhan pikkupuolelle, mistä sai pääosin haravoitua pois Eetun heinälästä heittelemät jämät. Puolenyön jälkeen kävin taas antamassa pari kourallista heinää ja Riina antoi pari pientä erää vielä yöllä ja puoli kuudelta aamulla. Yöllä lämpö oli taas 38,1, mutta yö- ja aamulämpö on hieman normaalia päivälämpöä korkeampi muutenkin.

Eetu oli ilmeisesti päättänyt auttaa kaveria mäessä ja halunnut tarjota Lewille aamiaisen. Se oli hangannut häntäänsä tarhan väliaitaan ja viimein saanut viime kesästä asti vinottaneen tolpanjalan katkeamaan. Aamukahdeksalta aita oli maassa ja Lewis oli syömässä Eetun yöheinän loppuja. Onneksi ei laitettu Lewistä täysin paastolle yöksi, niin ei päässyt ahmimaan tyhjään mahaan. Purkutöiden jälkeen laitettiin lankaa väliin ja Lewille hajautettuja kourallisia heinää pikkutarhaan, ettei loppuaamuna tulisi syötyä liian nopeasti. Lewi sai myös hieman aamuruokaa vetisenä vellinä. Heinäkeot jäivät kuitenkin pikkutarhaan, kun Lewi oli jo syönyt tarpeekseen ja meni pian boksiin jatkamaan uniaan.

Lämpö oli aamulla 37,8 ja lääkärin mitatessa 10 aikaan 37,6. Ell lähinnä kuunteli, olisiko keuhkoihin eksynyt jotain, ja koputteli, oliko poskionteloissa painetta. Muutamia päiviä lämpötilaa seuraamalla huomataan mahdollinen keuhkotulehdus, vaikka kuuntelemalla ei mitään löytynytkään. Kurkattiin myös hampaisiin, jos syynä tukokseen olisi ollut pureskeluongelma, mutta suurempia piikkejä ei ollut ja limakalvot olivat ehjiä. Terävät reunat tasoitetaan sitten kesällä Eetun kanssa samalla kertaa.

Päivällä äiti ja Riina kävivät heppojen kanssa jo vähän lenkillä. Jatkossa pidetään vaan huolta, että Lewin ruoka on aina läpeensä velliä ja ettei hepat pääse hätistelemään toisiaan ruoka-aikaan, jotta ruokaa ei mene riehumisen takia väärään kurkkuun.

-Elina