Ruokatorvitukosta edeltävä blogiteksti jäi hetkeksi hyllylle, mutta tässä siis muita tuoreimpia kuulumisia.

Keskiviikon lämpimän kelin kunniaksi kävimme taas hiekkakuoppalammella. Lähemmäs puoli kilometriä pitkä hiekkamäki paineltiin ylös kahdesti, kun harhailtiin ensimmäisellä kierroksella metsäpolkua takaisin juuri mäen alle. Laukkojen jälkeen pääsi sitten sopivasti hetkeksi lampeen seisoskelemaan :) Kuva on toiselta toissaviikon lampireissulta.

Lewi kävi tutustumassa kunnolla liikenteeseen perjantai-iltapäivän ruuhkassa.  Ratsastin oman hiekkatien päästä metsätien/polun kautta 60 km/h rajoitetulle asfalttitielle, jossa tuli vastaan pari moottoripyörää, kolme kuorma-autoa, paku ja henkilöautoja molempiin suuntiin. Perävaunullinen kuorma-auto hiljensi hienosti (kuten muutkin isommat), mutta säpsäytti Lewistä hieman sihinöillään. Yhden säpsyn jälkeen Lewi rauhoittui kuitenkin saman tien. Oman tien varsinaiseen risteykseen tullessa sivuttiin hetki 70km/h rajoitettua tietä, jossa yksi harrikka pärisi vähän enemmän kuin aiemmat pyörät (jotka olivat muutenkin enemmän Riinan ja toisten oman pihan pyörien mallisia). Lewin levottomat askeleet saattoivat johtua siitäkin, että se olisi tajunnut, että oltiinkin jo menossa kotia kohti..

Vähän mietitytti alkumatkasta, alkaako Lewi temppuilla matkan aikana enemmänkin, kun melkein kilometrin matkalla vähän väliä olisi pitänyt kääntyä takaisin kotiin Eetun luo. Eetu oli huutanut perään pidemmän aikaa, mutta takaisin tullessa se oli jo mutustamassa heiniä. Isolle tielle päästyä unohtui kuitenkin kaikki ylimääräinen ja löntysteltiin rauhassa tienviertä. Asfalttia piti kyllä vältellä aika tarkkaan, kun vähän jyrkemmässä mäessä meinasi rautakengillä heti liukastella. Lopuksi puolimatkassa omaa hiekkatietä pyysin Lewin raviin ja annoin sitten löysillä ohjilla Lewin päättää itse tahdin. Vauhti nousi laukaksi ensimmäisen mäen jälkeen ja hiljeni vasta Eetun viereen tarhan aidalle. Lopuksi käytiin vielä kahlaamassa oman lammen reunassa, kun sain ohjat kerättyä ja Lewin vakuutettua siitä, että tarhan - ja Eetun - ohi voi mennä moikkaamatta lähemmin.

Lewi vähän nostelee ja potkii jalkoja, jos laitetaan takasiin pintelit tai korkeat neopreenisuojat, jotka kiertää vuohisen alta. Kuitenkin se antaa laittaa ja ottaa ne pois rauhassa eikä enää lenkillä huomioi niitä mitenkään.

Perjantaina hepat pääsivät myös ensimmäistä kertaa kunnolla vihertävälle palstalle, kun Eetun viime kesän "työmaa" saatiin taas aidattua. Oikeaa ruohoa kasvoi kyllä melko harvassa, kun lupiinit, nokkoset ja muut puskevat läpi joka paikassa. Eetu olisi kyllä halunnut jäädä syömään vielä puolen tunnin jälkeenkin, ja sen sai kiinni portilta vasta, kun Lewis oli jo katoamassa näkyvistä matkalla kotiin päin.

Sunnuntaina äiti ja Riina kävivät heppojen kanssa reilun puolen tunnin lenkillä ja Eetu pääsi kokeilemaan vähän pidempää pätkää asfalttitietä Lewin perässä. Pikkuautot ja paku saivat mennä Eetunkin ohi omia aikojaan. Illalla hepat saivat olla vielä reilun tunnin isommalla laitsalla, missä ei varjon takia vieläkään viherrä kovin tiheästi.

Kutsumanimi "Lewi" on alkanut näkyä blogissakin. Se sopii paremmin joukkoon, kun isä kutsuu Lewistä Leeviksi - ja äiti usein puhuu kummasta vain Eetuna ;D

-Elina