Tänään viimein kokeiltiin Lewille kärryjä ihan kunnolla. Ensimmäisen kokeilun perusteella keväällä oli vähän merkkejä, että kärryjen kanssa Lewistä tulee esiin vauhdikkaampaa ravuria. Valjastus meni hienosti ja aisoja sai nostella mielin määrin selän yli. Turparemmiksi laitettiin varmuuden vuoksi meksikolaisriimu ja siihen liina, ettei tarvinnut turvautua pelkkään kuolaimeen, jos vauhtia löytyisikin enemmän. Riina ohjasajoi Eetua samaa matkaa.

Heti alkuunsa meidän painavat koppakärryt järkyttivät Lewiä ihan totaalisesti. Kaksi päällä ei voinut ottaa askeltakaan. Äiti ohjasi kärrystä ja minä sitten talutin vieressä. Kärryn painavuus selvästi hermostutti Lewiä ja vauhdikasta tepastelua tuli jonkun verran. Eetukin oli kärryä kohtaan epäluuloinen viimeisen kommelluksen jäljiltä. Menoa ei voinut kutsua rennoksi, mutta tasaisella maalla meno oli kuitenkin aika vakaata, pysähdykset löytyi ja käännökset tiellä risteyskohdissa olivat mallikkaita. 

Ylämäkeen Lewi joutuikin miettimään pidemmän kautta, miten sitä pääsisi liikkeelle. Lewi jäi vilkuilemaan kärryä ja äitiä vähän epäluuloisena. Se veti takajalkojakin niin paljon alleen, että varmasti tuntui vaikealta päästä eteenpäin. Liikkeelle kuitenkin päästiin, ja palkaksi sai voikukkaa.

Vaikuttaa siltä, että Lewillä on menty vain kevyillä kärryillä ja melko tasaisella. Nytkin tasaisella se kyllä tottui kärryn painoon, vaikka mentiin vain ihan lyhyt lenkki edestakaisin pihan ohi. Selvästi kuitenkin esiin tuli ravuritausta ja treenimeininki, joten kärryttelyhevosta Lewistä ei ihan helpolla saa. Uudelleen kouluttamalla ehkä löytyisi rauhallisempi vaihde, mutta luultavasti mielleyhtymä siihen maailmaan on Lewillä niin vahva, ettei se ikinä suuremmin nauttisi kärryilystä.

-Elina