Ennen vuoden vaihtumista ehti Lewikin mukaan maneesiin. Apukätemme naapurista lähti liikuttajaksi, kun Riina meni Eetulla ja minä olin kuvaaja/roudari. Alun jännityksestä päästiin yli, kunhan isompi kahdesta muusta hepasta sai treeninsä tehtyä, ja hepat keskittyivät ajoittain hyvinkin. Auringon pilkahdus ovenraosta ja sen jättämä vana maahan yhdessä nurkassa meinasi olla liikaa lopulta molemmille, kun Eetu otti Lewistä mallia.

Molemmilta meni ravipuomit tosi hyvin. Lewi nosteli jalkoja kuin ballerina, ja Eetu ei kolistellut puomeihin kertaakaan tasaisella tikityksellään. Lewin vasen laukka kaatui vähän sisäänpäin ympyrällä. Autoon molemmat menivät tosi hienosti molemmissa päissä reissua. Kotona pakatessa, kun Eetu oli jo kyydissä, Lewi sai rampin edessä pari palaa porkkanaa ja käveli sitten apukäden perässä suoraan autoon.

Mentiin hiekkakuopille molempien kanssa purkamaan energiaa ennen seuraavan päivän raketti-ilakointia. Ratsastin Lewillä ensimmäistä kertaa isoilla hiekkakuopilla. Maastokierroksella mentyjen alkukäyntien jälkeen jäin hiekka-aukealle Riinan ja Eetun kanssa. Muutaman raviaskelen jälkeen Lewi kuitenkin päätti, että pukittelu on kivempaa kuin ympyrällä ravaaminen. Voi olla, ettei oma tasapainoni tai päätöksenteko avoimessa tilassa ollut sitä, mitä Lewi olisi kuskilta toivonut. Lopuksi Riina meni Lewillä onnistuneita laukkakierroksiakin, mutta minulta loppui ravit siihen, kun pukeista eteenpäin pyytäessä Lewi tarjosi vain isompaa pomppua :D En tullut alas, mutta siitä pitää kiittää Lewiä, joka "prrr"-pyynnöllä rauhoittui käyntiin, kun minä roikuin kaulan sivulla.. :'D Väsyneet ponit pääsivät kotona pesulle ja saivat päälle kunnon kuivatuskerrokset. Lewin pakkaaminen oli tutulla porukalla vähän haastavampaa kuin maneesireissulla. Edellispäivän menestyksestä innostuneina yritettiin aluksi saada Lewi kyytiin ensimmäisenä, mikä taisikin olla liian kunnianhimoista, ja Lewille tuli nopeasti vanhat tavat mieleen. Pienen tuumailun jälkeen ja ruuan perässä autoon kuitenkin mentiin kerralla sitten kun sai etujalat rampille.

Uuden vuoden juhlat. Lewi sai iltapäivällä pallot korviin, mutta se hankkiutui niistä pian eroon. Alkuillan hepat kuuntelivat kauempana ammuttuja raketteja rauhassa, mutta korvat vähän pyörien, kun näkyviinkin tuli vain valon välähdyksiä. Puoli seiskan aikaan pauke alkoi siirtyä lähemmäs, ja kun lähempää puiden takaa erottui pauke rätinöineen, oli aika pistää iltaruuat eteen ja jättää Lewi boksiin loppuillaksi. Tallin ovella oli radio päällä tasoittamassa etäisempää pauketta, sivuseinän ikkuna oli peitetty ja valot oli päällä takakatoksen puolella, ettei lähimmät raketit näkyneet Lewille ollenkaan.

Eetu näki noin puolivälistä tarhaa risteykseen, mistä raketteja ammuttiin, ja muun muassa puhisi raikuvasti suhisevalle tulivuoripadalle. Se juoksi joitain kertoja boksin eteen Lewin viereen, jos kovia paukkuja tuli monta ihan peräkkäin, mutta palasi sitten aina katsomaan, mitä naapurit puuhasivat, tai kävi nappaamassa heiniä. Pian se jäi tuttuun nurkkaansa tönöttämään, kun ei enää jaksanut kiinnostua, kuka liikkuu missäkin. Lewi kurkisteli ovelta, missä Eetu menee, teki välillä kierroksen boksissa ja harvemmin pisti enemmän kuin turpansa oven ulkopuolelle. Heinää malttoi vähän haukkailla, mutta porkkanat jäivät ämpäriin.

Tuulettomalla säällä savua jäi puoliltaöin ilmaan jonkun verran, mutta kuvissa höyryää enemmän hengitys. Eetulla oli vielä aamun lenkin, pesun ja mudassa piehtaroinnin jäljiltä karva kuivalla kippuralla, ja näytti kaikissa kuvissa siltä kuin se olisi stressannut itsensä hikeen illan aikana.

Yöllä kahden jälkeen kuului kauempaa vielä joitain ääniä, mutta Lewi oli saanut porkkanatkin syötyä ja päästin sen jo viettämään loppuyön Eetun kanssa.

  Hyvää uutta vuotta!

-Elina