Eetu opetteli kulkemaan mönkijän perässä. Nyt taluttaja oli ensimmäistä kertaa kyydissä asti. Moottorin ääni peitti muut äänet, joten Eetu kulki lähes koko matkan taakse vilkuillen. Ehkä Eetulle tuli yksinäinen olo mönkijän perässä kävellessä, kun toiset saivat kyydin. Siitä huomasi, miten paljon se jatkuvasti luottaa kuuloaistiinsa. Tuulisella säällä liikettä riitti joka puolella, joten tarkasteltavaa oli paljon. Välillä Eetun oli vaikeaa ymmärtää, ettei mönkijän vierelle saa kiilata, vaikka esimerkiksi aidan takana tarkkailevaa naapurin koiraa olisikin ollut kiva vähän säikkyä. Ja joskus ympäristön pystyi unohtamaan, kun keskittyi maistelemaan mönkijän lokasuojia... Matkaa tuli yhteensä reilu kilometri. Lupaavan alun jälkeen voisi hevosvoimilla saada kauramoottoriin enemmänkin liikettä, kun ratsastus ja ajo vaativat vähän rauhallisempaa opettelutahtia jo varusteiden hankinnakin takia.

Mönkkärilenkin jälkeen Eetu kävi piehtaroimassa puhtaassa hangessa.

Poseeratessa oli väärässä suunnassa jotain paljon kiinnostavampaa. Riinan kommentti kuvasta: "Näyttää ihan possulta."

-Elina