Eetu oli ensimmäistä kertaa lanka-aidoissa eikä lautatarhassa. Maa on sulanut sen verran, että aitakeppejä sai muutaman pystytettyä, ja loput kiinnikkeet sai ruuvattua puihin. Uusi alue kierrettiin ensin pari kertaa talutuksessa. Sitten korvattiin tarhan takaportin laudat sähkölangalla ja katsottiin, mitä mieltä Eetu oli langoista: Nuuhki ja vähän meinasi maistaa, mutta ei kuitenkaan vaikuttanut saavan sähköiskua kokeiluistaan. Eetu kuitenkin selvästi tajusi, että lanka on aita, jonka toiselle puolelle ei pääse. Sitten oli aika ottaa portti auki ja päästää Eetu isompaan maailmaan. Ensimmäiseksi löytyi kaikkea uutta syötävää, vaikkei mitään tuoretta vielä olekaan.

Pienellä houkuttelulla Eetun sai unohtamaan kuusenoksat ja ylivuotiset ruohotuppaat, kun Eetu lähti seuraamaan Riinaa ja leivänpaloja. Samalla vahvistettiin Eetun luoksetuloa karkaamisen varalta ;D Pari kertaa juostuaan leipä-ämpärin perässä aitauksen päästä toiseen Eetu alkoi tajuta isomman tilan tarjoamat mahdollisuudet. Sitten Eetu esittikin meille muutamat laukkapätkät, riemupukkipotkut ja uskaliaat pujottelut puiden välissä. Riinaakin piti mennä moikkaamaan suuren maailman tapaan kaula kaarella ja korvat hörössä. Kertaakaan ei äkkipysähdys ennen aitaa (tai kuvaajaa) mennyt liian pitkäksi :)

Ennen iltapäivän vapaudenhetkiään Eetu sai todeta, ettei Riina ole ainoa, joka saattaa hypätä selkään. Pikku lenkki Riinan kaveria kantaen ja juoksutukset päälle riittivät tämän lauantain työmääräksi.

-Elina