En ihan edes muista, mitä kaikkea on ehditty tässä välissä, mutta tänään löydettiin tiemme isommillle hiekkakuopille vain 10 min matkan päässä. Riina kävi tsekkaamassa paikan aiemmin päivällä - ja iltapäivällä pakattiin molemmat hepat mukaan. Lewi kopsuttelee autoon nykyään helpommin kuin Eetu!

Matkalla parkkipaikalta "areenalle".

Riina juoksutti ensin Eetua, kun taas Lewi oli heti alkuunsa niin rauhassa, ettei ratsastajalla ollut mitään ongelmia säätää jalustimia ja päästä selkään. Riinan kummitäti aloitti Lewillä tällä kertaa ja äiti meni loppupuolen, kun minä olin kuvaajana.

Eetu jäi ihmettelemään, minne kaveri on matkalla. Kun lääniä riitti, niin toinen ei ihan heti kadonnutkaan näkyvistä vaan loittoni vain :) Eetun hirnunta kantoi aika kauas..

#missäheppa

"Areenan" etualalla on reilusti ratsastuskentän verran tilaa, vaikka pieniä mäntyjä kasvaa siellä täällä. Eetu ei oikein keskittynyt ympyröihin, vaan yritti koko ajan seurata kauempana kiertelevän Lewin menoa.

Hiekka oli sopivan pehmeää vedellä kovaa useampaankin kertaan.

Äiti kiittelee Lewiä kiitoravi-laukkapätkän jälkeen.

Tietysti hiekkakuopalla pitää olla myös mäkiä. Isoin oli Eetulle melkein liikaa ja Riina kääntyikin takaisin päin jo tuosta suunnilleen puolessa välissä olevasta risteyksestä.

Muistelen muita puuhia sitten seuraavassa postauksessa :)

-Elina