Eetu on nyt siis toukokuun alusta asti ollut taas meillä kotona. Se on nyt yksin ollessaan ollut meitä kohtaan paljon rauhallisempi kuin viimeksi talvella Lewin kanssa. Kunnon johtohahmo ja laumakaverit taisivat vähän opettaa elämää. Kaverin paikka on kyllä haussa, mutta ehdokkaita ei ole ilmaantunut. Toistaiseksi on hyvä näin, kun vaarana on, että uusi kaveri päätyisi pompoteltavaksi ja Eetu joutuisi stressaamaan roolissa, jonka se osaa ottaa muttei osaa hoitaa.

Tässä on kuvakokoelmaa, kun Eetu pääsi vihdoin isolle laitumelle. Eetu oppi melko nopeasti, että laitsalle mennessä tai sieltä iltaruualle palatessa ei tarvitse päästä syömään joka ruohotupsua, kun parempi palkinto odotti aina määränpäässä. Nyt se kulkee taas narussa aika mukavasti. Tähän saakka Eetu joutui totuttelemaan vihreälle viime kesästä jääneellä postimerkillä.

Kerrankin ei ole aidat heti näköpiirissä joka suunnassa. Riina yritti antaa Eetulle vähän vauhtia laitumelle lähtöön, mutta heti parin raviaskelen jälkeen ruoka vei voiton. Sitten Eetulle tuli varmaan liian vapaa olo, koska heti laskettuaan päänsä ja saadessaan suun täyteen heinää se sinkosi takaisin kohti porttia ja Riinaa. Avoimen paikan kammosta kuitenkin toipui nopeasti, ja Dara oli heti kirmailukaverina.

Ei kannata unohtaa, että Riinalta saa porkkanaa. Tarkistettiin heti, että Eetu antaa tarvittaessa kiinni. Sen kanssa ei onneksi ole ollut laitumella ikinä ongelmia.

Niin iso maailma pienelle ponille.

Ohdakkeista oli kiva valita parhaat palat. Kukkasten nuput taisi olla makeita.

Heinää kasvaa joissain kohti reilusti mahaan asti.

Viime syksystä asti on ollut niin hirveää kiirettä, että blogin kirjoittaminen on jäänyt tehtävälistassa aina häntäpäähän ja unohtunut välillä kokonaankin. Tulossa on vielä juttuja Eetun puuhista kevään aikana ratsastuskoululla ja ainakin ekoista estekisoista!

-Elina